Egotrippi

Jossain on se raja, jonka ylitettyään yhtye on enemmän kuin yhtye. Onko se raja silloin, kun ensimmäisestä keikasta on aikaa yli kolmekymmentä vuotta, albumia myydään tuplaplatinalevyn verran tai sinfoniaorkesteri säestää yhtyettä? Vai määrittääkö rajan se hetki, kun yhtye julkaisee ikuisia kappaleita, kuten ”Matkustaja”, ”Unihiekkaa” tai ”Mestaripiirros”? Egotrippi on tehnyt tämän kaiken ja tekee tänä kesänä myös Ilovaarin onnelliseksi.